Mikä on tiibetiläinen rukouslippu?

Niitä löytyy lähes kaikista Himalajan vuoriston kuvista. Ne ovat pieniä kirkkaanvärisiä kankaanpalasia, jotka liikkuvat tuulenpuuskien mukana ja joiden avulla matkailijat voivat varmistaa, että he ovat todellakin Intiassa, Nepalissa tai Bhutanissa eivätkä Alpeilla tai Pyreneillä.

Mutta Tiibetin rukousliput, joita joskus kutsutaan rukouslipuiksi, ovat tietenkin paljon muutakin kuin pelkkä koriste tai matkamuisto turisteille. 

Niiden historia on ikivanha, niiden merkitys on syvällinen, ja niillä on valtava merkitys näiden alueiden buddhalaisille. Sen jälkeen kun länsimaalaiset löysivät ne, tiibetiläiset rukousliput ovat levinneet ympäri maailmaa, ja tiedot, joita meillä on niistä, ovat muuttuneet epätarkoiksi.

Olitpa sitten kiinnostunut buddhalaisuudesta, halusitpa ymmärtää viimeisimmällä lomallasi Himalajalla näkemiesi lippujen merkityksen tai vain janoat tietoa… Tässä on tietoa Tiibetin rukouslipusta. 

Tiibetin rukouslippu tiivistyy muutamaan sanaan.

Ne ovat useimmiten pieniä neliöitä värillistä kangasta (sinistä, valkoista, punaista, vihreää ja kelta-oranssia), jotka on ommeltu seppeleeseen ja joihin on painettu erilaisia mantroja, rukouksia, symboleja tai uskonnollisia tekstejä. 

Korkealla, huipulla tai solassa, mutta myös rakennuksen katolla tai sillan laella, ne tanssivat tuulen mukana. Buddhalaisen uskomuksen mukaan puhaltava ilma kuljettaa lippuihin painettuja pyhiä viestejä ja välittää ne sekä jumalille että alueella matkustaville.

Tämä on yleisin vastaus, jonka saat, kun kysyt tiibetiläisistä rukouslipuista, ja se on oikeassa. Mutta on niin paljon muutakin sanottavaa…

Tiibetin rukouslippujen käyttö

Ei, ei riitä, että ripustat rukouslipun parvekkeellesi kunnioittaaksesi perinteitä… Rukouslippuja ei ripusteta minne tahansa tai milloin tahansa, eikä niillä kaikilla ole samanlaista merkitystä.

Jotta Tiibetin rukouslippu kantaisi sanomaansa mahdollisimman pitkälle, se on ripustettava ylös aamulla, aurinkoisena päivänä, jolloin tuuli puhaltaa kohtuullisesti. Tietyt päivämäärät ovat suotuisampia, kun taas toiset ovat kiellettyjä, sillä silloin on vaarana, että saadaan aivan toisenlaisia tuloksia kuin halutaan. 

Toisaalta on selvää, että tiibetiläinen rukouslippu on sijoitettava sinne, missä sen viesti kulkee parhaiten. Olohuoneen seinällä ei ole juurikaan mahdollisuuksia, että tuuli kantaisi rukouksia, kun taas rukouslippu, jossa kiitetään jumalia hyvistä vuoristoilmoista, ei oikein sovi kaupungin keskustassa sijaitsevan asunnon parvekkeelle.

Lopuksi on tärkeää tietää, että tiibetiläisiä rukouslippuja ei ole tarkoitettu jätettäväksi loputtomiin. Ne voivat kulua symbolejaan kuljettavan tuulen vaikutuksesta, ja niiden käyttöikä on säässä rajallinen. Tiibetissä ne vaihdetaan joka vuosi Losarin aikana, joka on Tiibetin uutta vuotta vastaava juhla. 

Erilaisia Tiibetin rukouslippuja

Tiibetin rukouslippuja on kahdenlaisia:

• Lungta eli ”tuulihevonen”. Kuuluisa monivärinen seppele, johon useimmat ihmiset viittaavat puhuessaan Tiibetin rukouslipuista. Kaikilla neliön muotoisilla kankailla on hevonen (tästä nimi), jolla on kolme buddhalaisuuden jalokiviä (Buddha, Dhamma ja Sangha).
  
• Darchok, paljon vähemmän tunnettu, mutta silti yleisesti käytetty. Tarkoittaa pitkää eriväristä kangaspalaa, joka roikkuu kolme metriä korkeassa mastossa. Kankaan päälle on painettu erilaisia rukouksia ja pyhiä tekstejä.

On tärkeää huomata, että Lungtan värien järjestys ei ole satunnainen, vaan päinvastoin, sillä viestiin, jonka haluamme välittää, liittyy logiikka. Kaksi samanväristä kappaletta eivät koskaan seuraa toisiaan.

Tiibetin rukouslipun historia

Nykyään hyväksytään, että tiibetiläiset rukousliput ovat peräisin bon-uskonnosta, joka edelsi buddhalaisuuden saapumista muinaiseen Tiibetiin. Bonmunkit käyttivät jo näitä lippuja, jotta heidän rukouksensa siirrettiin jumalille, ja vain tekstit ja symbolit muutettiin sitten mukauttamaan ne Buddhan opetuksiin.

1400-luvulle asti kuvitukset ja tekstit tehtiin käsin, mutta painatusprosessin saapuminen Kiinasta mullisti kaiken. Sitten luotiin kauniita puisia postimerkkejä, ja alkuperäiset viestit välitettiin sukupolvelta toiselle.

Kiinan armeijan miehityksen aikana monet näistä postimerkeistä tuhoutuivat (legenda kertoo, että niitä käytettiin polttopuuna), mutta nykyään tiibetiläiset käsityöläiset käyttävät edelleen puuleimoja oikeiden tiibetiläisten rukouslippujen valmistamiseen.

Tiibetin rukouslippujen merkitys

Jokaisella värillä on hyvin erityinen merkitys:

• Sininen edustaa joko taivasta ja taivaallista palloa (Nyingman koulukunta) tai vettä (muut koulukunnat). Se on myös Buddha Akshobhyan väri.
• Valkoinen edustaa tuulta ja ilmaa. Se on myös Buddha Amitabhan väri.
• Punainen edustaa tulta. Se on myös Buddha Vairocanan väri.
• Vihreä edustaa vettä (Nyingman koulukunta) tai taivasta ja avaruutta (muut koulukunnat). Se on myös Buddha Amoghasiddhin väri.
• Keltaoranssi edustaa maapalloa. Se on myös Buddha Ratnasambhavan väri.

Lisäksi rukouslippuissa on useita symboleja, erityisesti 8 Ashtamangala:

• Banner symboloi voittoa.
• Kalapari symboloi hedelmällisyyttä.
• Maljakko symboloi runsautta ja henkistä rikkautta.
• Lootus symboloi kehon puhtautta.
• Kotilo symboloi ”pahan” puuttumista.
• Endless Knot symboloi viisautta ja myötätuntoa.
• Aurinkovarjo symboloi suojaa.
• Pyörä edustaa tiedon levittämistä.

Tiibetin rukouslippujen valmistus

Huolimatta paikallisten matkailutoimistojen ja useiden matkamuistomyyjien takuista, suurin osa nykyään löydetyistä tiibetiläisistä rukouslipuista valmistetaan teollisesti – tehtaissa.

Perinteisesti todelliset tiibetiläiset rukousliput olivat täysin käsintehtyjä.

Puulaatat toimivat käsityöläisten suunnittelemina painoleimoina. Kudotut puuvillaruudut merkitään sitten yksitellen ja ommellaan sitten käsin köyteen.

Mistä tunnistat oikean tiibetiläisen rukouslipun?

Ei ole olemassa idioottivarmaa ratkaisua, ja jotkin tehdasvalmisteiset jäljitelmät onnistuvat jäljittelemään käsintehtyjä jäljitelmiä. On edelleen muutamia merkkejä, jotka voivat auttaa sinua erottamaan eron:

• Lippujen tulee olla puuvillaa, ei synteettistä kuitua.
• Vain sauman reunat on ommeltu, muut ovat rispaisia (mikä antaa tuulen puhaltaa paremmin).
• Tekstit ja symbolit on painettu rullaleimasimella, joka voi kulkea ja jättää muutaman jäljen.

Tiibetin rukouslippuihin liittyvät ympäristöongelmat

Siitä on mahdotonta olla puhumatta, sillä maailma tietää hyvin, milloin lempeällä ja kunnioittavalla eleellä voi olla seurauksensa.

Länsimaailman valloittanut tiibetiläinen rukouslippumuoti tarkoittaa, että niitä löytyy nykyään kaikkialta ja suuria määriä. Kaikilla Himalajan tutkimusmatkoilla on niitä, olipa kyseessä sitten paikallinen opas, joka haluaa kiittää jumalia siitä, etteivät he ole aiheuttaneet onnettomuutta, tai turistit, jotka haluavat ”kunnioittaa tapaa”.

Tästä syystä joistakin kuuluisista soloista ja huipuista on tullut ”lippuhautausmaita”, eikä vain Himalajan vuoristossa…

Perinteiset rukousliput ovat biologisesti hajoavia ja hajoavat nopeasti… Mutta monet turistit, jotka varmasti haluavat päästä ikuiseen jälkeläiseen, turvautuvat mieluummin teollisuus- ja synteettisiin lippuihin, joiden käyttöikä on useita vuosikymmeniä, jotta heillä ”ei ole nousta taas ensi vuonna.”

Buddhalaisten seuraajien Himalajan huipuille jättämillä rukouslipuilla on syvällinen merkitys; ja se on tuhat vuotta vanha perinne. Muovinpalojen ripustaminen Alpeilla on viimeaikainen ilmiö, samanlainen kuin muutama vuosi sitten, jolloin tölkkejä ja muovipusseja jätettiin näyttämään seuraavaa juhlimista, jonka olemme ohittaneet täällä aiemmin…

Loppu

Tiibetin rukousliput ovat täysin kiehtova ja mystinen esine, johtuen sen historiasta ja symboliikasta sekä kaikesta siitä, mitä se edustaa: suuria tiloja Himalajan vuoristossa, buddhalaisia opetuksia, erilaista kulttuuria… Ei ole mikään yllätys, että ne ovat herättäneet kiinnostusta kaikkialla maailmassa!

Innostus perinteisiä lippuja kohtaan oli todellinen tuulahdus tiibetiläisille käsityöläisille, jotka asuvat suurelta osin Nepalissa ja joiden elämänlaatu on parantunut huomattavasti, kun he voivat myydä tuotteitaan matkailijoille. Nämä täysin biologisesti hajoavat puuvillaliput kuormittavat ympäristöä vähemmän, vaikka jotkut puristit pitävätkin niitä visuaalisena saasteena. 

Toisaalta synteettisillä teollisilla tiibetiläisillä rukouslipuilla on kaikki edellytykset kehittyä todelliseksi ekologiseksi katastrofiksi, jos niitä edelleen hylätään eri puolilla vuoristoa, useimmiten väärin tietävien ihmisten toimesta, joilla ei ole aavistustakaan eleensä vaikutuksesta.

Ainoa tapa varmistaa, että tiibetiläiset rukousliput säilyttävät salaperäisyytensä eikä niistä tule kulutustavaraa, on ostaa aitoja perinteisiä lippuja ja välttää ketjun valmistamia jäljitelmiä!